Syksyisenä maanantaiaamuna ryhmä Epun mediarepun hanketoimijoita suuntasi junalla kohti Riihimäkeä. Tarkoituksena oli tehdä benchmarking -retki Riihimäellä sijaitsevalle Peltosaaren koululle. Riihimäellä otettiin käyttöön ensimmäinen kosketustaulu opetuksessa vuonna 2004, jolloin tehtiin myös linjanveto niiden käytöstä laajemminkin. Kosketustaulut rantautuivat Riihimäen kouluihin noin puolitoista vuotta sitten ja nykyisin jopa 70 prosenttia Riihimäen koulujen luokista on varustettu kosketustauluilla. Tämä luku on paljon edellä Tampereen vastaavia lukuja.
Peltosaaren koululla meitä oli vastassa Prometheanin edustaja Timo Lehtonen sekä Promethean moniosaaja Sirpa Arkko. Sirpa on toiminut pilottikokeilun turvin resurssiopettajana ja opetuskoordinaattorina Peltosaaren koululla viime syksystä asti auttamassa kosketustauluihin liittyvissä asioissa. Peltosaaren koululla on tällä hetkellä 18 Prometheanin kosketustaulua, joista viimeiset asennettiin luokkien seinille viime keväänä. Sirpa ohjeistaa apua tarvitsevia opettajia yleensä yhdestä kolmeen tuntia, jonka jälkeen hän siirtyy taka-alalle auttamaan. Ongelmatilanteissa apua löytyy siis läheltä, ja tämä on ollut laitteiden käytössä ensiarvoisen tärkeää. Jonkinlaisia tvt-tuutoreita on kaivattu myös Tampereen kouluille, sillä nopeasti saavutettava apu ja tuki on tärkeää varsinkin uuden teknologian käyttöönoton vaiheessa.
Peltosaaren koululla kosketustaulujen käytössä nähdään tärkeäksi ennen kaikkea niiden pedagoginen hyödyntäminen: mitä tilanne, jossa on käytetty tvt-laitetta, tuo oppilaalle pedagogisesti ajateltuna. Koululla on vallinnut avoin toimintakulttuuri sille, että opettajat ovat päästäneet luokkaan jonkun joka ohjeistaa laitteiden käytössä. Ensin tauluja hankittiin muutamia, jolloin epälevät opettajat katsoivat sivusta ja innostuivat taulujen käytöstä vasta myöhemmin. Tärkeäksi nähdään myös se, etteivät kosketustaulut syrjäytä vanhoja opetusvälineitä, kuten liitutaulua, vaan tuovat lisäarvoa niiden rinnalle. Taulujen käytössä nähdään tärkeänä aktiivinen, jokapäiväinen käyttö sekä jatkuva ja kehittyvä koulutussuunnittelu käytön kehittämiseen. Yhdessä pohdimme, että opettajien kohdalla merkittävää on peloton avoimuus kokeilemiseen, sillä yrityksen ja erehdyksen kautta oppii käytön parhaiten.
Koululla kiersimme eskariluokissa sekä 1A:n, 3B:n ja 4B:n luokissa. Näimme hienoja opetustehtäviä, joita sekä opettajat että Sirpa Arkko ovat itse ohjelmoineet. Oli matematiikan ja äidinkielen tehtäviä sekä ainerajat rikkovia tehtäviä. Oli eläinten ääniä, nauhoitettuja haastatteluita, videoita, itse tehtyjä animaatioita, kirjainharjoituksia, kalentereita ja vaikka mitä. Peltosaaren koululla on saatu vaikuttavia oppimistuloksia myös erityisryhmien ja syvästi kehitysvammaisten käyttäessä kosketustauluja. Prometheanin tauluista silmään pistävimpinä etuina havaitsimme taulujen kestävyyden, softan yhteensopivuuden muiden valmistajien ohjelmien kanssa sekä sen, että niin pieni kuin isokin oppilas voi nojata tauluun kirjoittaessaan kynällä eikä taulu häiriinny. Myös vastauslaitejärjestelmä vaikutti toimivalta.
 |
| Prometheanin vastausjärjestelmä käytössä nelosluokkalaisilla |
Päivän lopuksi me kerroimme vuorostamme Epun mediarepun toiminnasta täällä Tampereella. Oppia, ideoita ja innostusta syntyi puolin ja toisin ja jäämmekin ilolla odottelemaan Peltosaarelta vastavierailua Tampereelle Epun hankekouluille.
 |
| Eskariluokassa tarkasteltiin kalenteria kosketustaululta päivittäin. |
